Yleinen – Evalia | Asiantuntija- ja perhepalvelut

Mitä on tavanomainen kasvatus perhehoidossa?

1.10.2026/0 Comments/in Yleinen/by Evaliatiimi

Tänään voimaan tullut lastensuojelulain muutos selkeyttää sijoitetun lapsen kasvatukseen liittyviä kysymyksiä. Laki mahdollistaa aiempaa selvemmin sijaisvanhempien mahdollisuutta asettaa lapselle hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisia rajoja samalla tavoin kuin vanhemmat voivat asettaa lapselle rajoja tavanomaisessa kasvatustarkoituksessa.

Uusi muutos on tärkeä. Samalla se nostaa esiin kysymyksen, johon ei ole aivan yksinkertaista vastausta: mitä tavanomainen kasvatus oikeastaan on?

Tavanomaista kasvatusta ei voi määritellä yhdellä tavalla

Perheiden kasvatuskäytännöt ovat erilaisia. Yhdessä perheessä 15-vuotias saa liikkua itsenäisesti myöhään illalla, toisessa kotiintuloaika on tarkempi. Yhdessä perheessä puhelin jätetään yöksi keittiöön, toisessa sitä ei rajoiteta lainkaan. Vanhemmilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka paljon lapselta edellytetään osallistumista kodin tehtäviin, miten käyttäytymiseen puututaan, millaisia seuraamuksia asetetaan tai millaista itsenäisyyttä eri-ikäisille lapsille annetaan.

Tavanomaisuus ei siis tarkoita yhtä oikeaa kasvatusmallia. Olennaisempaa on se, miksi raja asetetaan, onko se lapsen ikään ja kehitystasoon nähden perusteltu ja toteutetaanko se lapsen ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittaen.

Perhehoidossa arviointiin tulee lisäksi sijoitetun lapsen yksilöllinen tilanne. Kronologinen ikä ei aina kerro siitä, kuinka paljon valvontaa, ohjausta tai aikuisen asettamia rajoja lapsi tarvitsee. Lapsen kokemukset ja kehitykselliset tarpeet voivat tarkoittaa, että saman ikäiset lapset tarvitsevat hyvin erilaista aikuisen tukea.

Tavanomaista kasvatusta pitää voida myös valvoa

Sijoitetun lapsen kohdalla kasvatusta ei kuitenkaan voida pitää täysin perheen yksityisenä asiana. Sijaishuolto on julkisen vallan järjestämää toimintaa, ja lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on vastuu seurata lapsen edun ja oikeuksien toteutumista.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on valvoa lapsen edun ja oikeuksien toteutumista. Tähän kuuluu edelleen myös sen tarkastelu, millaisia kasvatuskäytäntöjä sijaisperheessä käytetään.

Tarkoituksena ei kuitenkaan pitäisi olla määritellä sijaisperheelle yhtä oikeaa tapaa kasvattaa. Olennaisempaa on käydä keskustelua siitä mikä on juuri tämän lapsen kohdalla tavanomaista kasvatusta, koskevatko samat säännöt kaikkia lapsia ja tunnistaa tilanteet, joissa kasvatukselliseksi käytännöksi kutsuttu toiminta alkaa tosiasiassa rajoittaa lapsen perusoikeuksia tai muuttuu lapsen kannalta kohtuuttomaksi, alistavaksi tai hänen tarpeisiinsa nähden perusteettomaksi.

Raja ei aina ole yksiselitteinen. Juuri siksi kasvatuskäytännöistä pitäisi keskustella avoimesti jo ennen kuin syntyy ongelmia. Parhaimmillaan se on jatkuvaa ja avointa keskustelua siitä, miten lapsen kanssa toimitaan, millaisia rajoja hänelle asetetaan ja mihin nämä rajat perustuvat.

Palveluntuottajan tehtävä on tukea myös kasvatuksen arviointia

Kun perhehoito toteutuu palveluntuottajan kautta, myös palveluntuottajalla on tärkeä rooli. Palveluntuottajankaan tehtävänä ei ole määritellä yhtä oikeaa tapaa kasvattaa. Sen sijaan palveluntuottajan pitäisi huolehtia siitä, että sijaisvanhemmilla on riittävästi tietoa, tukea ja mahdollisuuksia arvioida omaa toimintaansa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kasvatuskäytännöistä puhutaan perhehoitajan kanssa säännöllisesti. Sijaisperheen tukityöntekijä tuntee usein sijaisperheen arkea ja on lapsen tilannetta läheltä. Siksi hänen tehtävänsä on myös uskaltaa ottaa puheeksi sellaisia käytäntöjä, jotka herättävät kysymyksiä. Samalla hänen tulee olla sijaisvanhemman tukena tilanteissa, joissa tämän on vaikea arvioida, onko kyse tavanomaisesta kasvatuksesta vai toiminnasta, joka edellyttää keskustelua lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.

Palveluntuottajan vastuullisuus näkyy myös siinä, ettei epäselviä tilanteita ratkaista vain yrityksen sisällä. Tarvittaessa ne tehdään näkyviksi sijoittavalle hyvinvointialueelle ja lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.

Valvonta, tuki ja luottamus kuuluvat yhteen

Perhehoidon valvonnassa tarvitaan tasapainoa. Liian tiukka tulkinta voi johtaa siihen, että sijaisvanhempi alkaa varoa aivan tavallistenkin kasvatuksellisten rajojen asettamista. Liian väljä tulkinta puolestaan voi mahdollistaa sen, että lapsen oikeuksiin puuttuvia käytäntöjä perustellaan tavanomaisena kasvatuksena.

Siksi vastuu kuuluu kaikille perhehoidon ympärillä toimiville. Kukaan ei voi laatia tarkkaa ohjetta siihen mikä on tavanomaista kasvatusta, mutta on jokaisen lapsen kohdalla on tärkeä yhteistyössä keskustella ja arvioida kasvatuskäytäntöjä. Jokaisella on myös oma roolinsa tässä. Sijaisvanhemmalla on vastuu omasta toiminnastaan ja sen avoimuudesta. Palveluntuottajalla on vastuu tukea, ohjata, seurata ja tarvittaessa ottaa vaikeitakin asioita puheeksi. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä säilyy vastuu lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen valvonnasta.

Siksi ehkä tärkeämpää kuin yrittää laatia tarkkaa luetteloa siitä, mikä on tavanomaista kasvatusta, on luoda yhteisiä periaatteita sen arvioimiselle. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, palveluntuottaja, sijaisvanhempien ja lapsen pitäisi edelleen voida keskustella siitä, millaisia rajoja juuri tämä lapsi tarvitsee, mihin ne perustuvat ja miten niitä toteutetaan. Myöskään biologiset vanhemmat eivät ole tämän ulkopuolella vaan heidät on otettava tähän keskusteluun mukaan mikäli mahdollista.

Hyvin toteutetussa perhehoidossa kasvatus kestää tarkastelua, siitä voidaan keskustella avoimesti ja sitä voidaan tarvittaessa myös muuttaa. Parhaimmillaan kasvatuskäytännöt, luottamus, valvonta ja tuki ovat samalla viivalla.

Kiintymyssuhde rakentuu arjen kohtaamisissa

28.8.2026/0 Comments/in Yleinen/by Evaliatiimi

Perhehoidossa ollaan paljon kiintymyssuhteiden äärellä. Jo valmennusvaiheessa on tärkeää pysähtyä pohtimaan perhehoitajan omaa kiintymyssuhdetta ja sitä, miten lapsuuden kodin tunneilmapiiri vaikuttaa meihin aikuisinakin.

Oma kiintymyssuhteemme vaikuttaa osaltaan siihen, miten kiinnymme aikuisina esimerkiksi omiin lapsiimme ja kumppaniimme. Kiintymyssuhde ei kuitenkaan määritä tulevaisuutta. Vaikka omassa lapsuudessa olisi ollut paljon turvattomuuden kokemuksia, se ei tarkoita, etteikö aikuisiällä voisi muodostaa turvallisia ja toimivia kiintymyssuhteita.

Jokaisen perhehoitajan ja perhehoitajuutta pohtivan onkin hyvä tulla tietoiseksi omasta kiintymyssuhdehistoriastaan ja siitä, millaisia vaikutuksia omilla kokemuksilla voi olla tapaan kohdata lapsi.

Sijoitetulla lapsella voi olla kiintymyssuhteisiin liittyviä haasteita

Sijoitetuilla lapsilla voi olla paljon kiintymyssuhteisiin liittyviä haasteita, ja joidenkin lasten kohdalla voidaan puhua jopa traumatisoitumisesta. Kiintymyssuhteeseen liittyvät vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi siten, että lapsen on vaikea luottaa aikuisiin, vastaanottaa hoivaa tai kokea itseään arvokkaaksi ja hyväksytyksi.

Sijaisperheen tunneilmastolla on suuri merkitys lapsen mahdollisuuteen kiintyä ja saada korjaavia kokemuksia. Turvallinen, hyväksyvä ja ennakoitava arki tarjoaa lapselle kokemuksia siitä, että aikuiseen voi luottaa ja että omat tunteet ja tarpeet ovat sallittuja.

Kiintymystä tuetaan tavallisessa arjessa

Lapsen kiintymyksen tukeminen ei arjessa vaadi taikatemppuja. Se vaatii ennen kaikkea aikaa, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Kiintymyssuhteen pulmien korjaantuminen tapahtuu vähitellen, tuhansien toistojen ja turvallisten kokemusten kautta.

Lasta voi auttaa kiintymään vaalimalla iloisia ja myönteisiä yhteisiä hetkiä. Yhdessä nauraminen, leikkiminen, jutteleminen ja arjen pienet kohtaamiset rakentavat yhteyttä. Tärkeää on, että vuorovaikutuksesta jää sekä lapselle että aikuiselle hyvä ja turvallinen mieli.

Sijoitetun lapsen on tärkeää saada kokea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on – riippumatta siitä, miten hän käyttäytyy tai mitä hän tuntee. Huonoa käytöstä ei tietenkään tarvitse sallia, mutta lapsen käytöksen tuomitseminen on eri asia kuin lapsen itsensä tuomitseminen.

Lapselle on tärkeää välittää viestiä: sinä olet hyvä ja arvokas, vaikka käyttäytymisesi ei aina olisi hyväksyttävää.

Lapsen käyttäytymisen taustalla olevia tunteita voidaan sanoittaa yhdessä lapsen kanssa. Kun lapsi huomaa, että myös vaikeat tunteet ovat sallittuja ja että aikuinen kestää ne, hänen on helpompi oppia tunnistamaan ja säätelemään omia tunteitaan.

Kiinnostus ja empatia vahvistavat lapsen kokemusta omasta arvokkuudesta

Perhehoitajan on tärkeää osoittaa kiinnostusta lasta kohtaan sekä sanoin että elein. Lapsen kuunteleminen, hänen ajatustensa kysyminen ja kiinnostus hänen tekemisiään kohtaan välittävät lapselle viestiä siitä, että hän on tärkeä ja arvokas.

Kiinnostus voi näkyä hyvin pienissä arjen hetkissä: aikuisen pysähtymisenä lapsen äärelle, yhteisenä jutteluna, lapsen lempiasioista kysymisenä tai mukana olemisena hänelle tärkeissä tekemisissä. Kun lapsi huomaa, että aikuinen on aidosti kiinnostunut hänestä ja hänen maailmastaan, vahvistuu kokemus siitä, että hänellä on merkitystä.

Myös empatian osoittaminen on tärkeää. Empaattinen lohdutus ja tuki auttavat lasta tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään omia tunteitaan. Aikuisen tehtävänä ei ole poistaa lapsen vaikeita tunteita, vaan olla niiden äärellä lapsen kanssa ja auttaa häntä niiden käsittelyssä.

Kun aikuinen kohtaa lapsen vaikeatkin tunteet rauhallisesti ja hyväksyvästi, lapsi saa kokemuksen siitä, että hän saa olla turvassa myös silloin, kun hänellä on paha mieli, hän suuttuu tai toimii tavalla, joka ei ole hyväksyttävää. Lapsi oppii vähitellen, että vaikeatkin tunteet menevät ohi ja että aikuinen pysyy hänen rinnallaan.

Me Evaliassa tuemme perhehoitoon sijoitettuja lapsia kiintymään. Tarjoamme kiintymyssuhteisiin liittyvää tukea myös muille kuin omille perhehoitajillemme.

Lue lisää: Kiintymyssuhteen tuki – Evalia | Asiantuntija- ja perhepalvelut

Tiia Silfvast

Miksi perhehoito on niin tärkeää?

3.8.2026/0 Comments/in Yleinen/by Evaliatiimi

Lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle on voimakas interventio, eikä kyse todellakaan ole vain siitä, missä hän asuu seuraavat kuukaudet tai vuodet. Kyse on siitä, millaiset mahdollisuudet hänellä on kasvaa ja kehittyä, toipua vaikeista kokemuksistaan, rakentaa luottamusta ihmisiin ja miten hänestä kehittyy tasapainoinen aikuinen.

Perhehoito on sijaishuollon ensisijainen muoto eikä pelkästään siksi, että se on merkittävästi taloudellisempaa kuin laitoshoito. Perhehoidon ensisijaisuus perustuu siihen mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen.

Turvallinen kiintymyssuhde on lapsen kehityksen perusta

Turvalliset ja pysyvät ihmissuhteet ovat yksi merkittävimmistä lapsen kehitystä suojaavista tekijöistä. Lapsen aivot rakentuvat vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Jokainen lohduttava syli, rauhallinen kohtaaminen, yhteinen nauru ja turvallisesti ratkaistu ristiriita muokkaavat vähitellen lapsen hermostoa ja käsitystä itsestään.

Turvallinen aikuinen auttaa lasta säätelemään tunteitaan silloin, kun lapsi ei vielä itse siihen kykene. Vähitellen lapsi oppii tunnistamaan omia tunteitaan, rauhoittumaan vaikeissa tilanteissa ja luottamaan siihen, että vaikeistakin hetkistä voidaan selvitä yhdessä.

Perhehoidon suurin vahvuus on juuri siinä, että nämä korjaavat kokemukset voivat toistua päivä toisensa jälkeen tavallisen arjen keskellä. Perheessä lapsella on samat, pysyvät ihmissuhteet, joiden kanssa voi turvallisesti harjoitella vaikeitakin asioita.

Tavallinen arki voi olla tehokkainta kuntoutusta

Perhehoidon vaikuttavin tekijä ei ole mikään yksittäinen menetelmä eikä lapselle myönnetty kuntoutus tai joku muu tukitoimi.

Kaikkein tehokkainta on tavallinen arki, tutut ja turvalliset rutiinit. Yhteinen aamupala. Harrastukseen kuljettaminen. Läksyjen tekeminen yhdessä. Riidan sopiminen. Iltapala. Hyvää yötä -toivotus. Nämä voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta lapselle, joka ei ole saanut kokea turvallista arkea, ne ovat voimakkaita korjaavia kokemuksia.

Turvallisuus syntyy toistuvien kokemusten kautta, se ei synny yhdestä onnistuneesta keskustelusta tai terapiakäynnistä. Se rakentuu tuhansista arjen hetkistä, joissa lapsi huomaa yhä uudelleen, ettei häntä hylätä, vaikka hän olisi vihainen, surullinen tai peloissaan. Muu kuntoutus ja tukitoimet tukevat tätä kehitystä, mutta ilman tasapainoista arkea mikään terapia tai kuntoutus ei kanna.

Perhehoidossa lapsi pääsee osaksi perhettä, arkea, jossa asiat toistuvat samojen ihmisten ympäröiminä.

Onnistunut perhehoito kantaa pitkälle aikuisuuteen

Perhehoidon vaikutukset eivät näy vain lapsuudessa. Turvalliset, pysyvät ihmissuhteet ovat yhteydessä parempaan kouluttautumiseen, parempaan mielenterveyteen, vakaampiin ihmissuhteisiin sekä pienempään syrjäytymisen riskiin aikuisuudessa.

Kun lapsi saa mahdollisuuden rakentaa turvallisen kiintymyssuhteen edes yhteen aikuiseen, se voi muuttaa hänen koko elämänsä suunnan. Samalla vähenee myös raskaampien palveluiden tarve myöhemmin elämässä.

Laadukas perhehoito ei ole sijoitetuille lapsille pelkästään inhimillisesti oikea ratkaisu. Se on myös yksi vaikuttavimmista tavoista investoida lasten hyvinvointiin ja koko yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Perhehoito on mahdollisuus rakentaa elämä uudelleen

Sijoitetun lapsen hankalia elämänkokemuksia ei voida poistaa, mutta niiden rinnalle voidaan rakentaa uusia kokemuksia. Kokemuksia siitä, että joku odottaa kotiin, joku kuuntelee, joku lohduttaa ja joku pysyy vierellä myös silloin, kun elämä on vaikeaa.

Lapsi ei toivu ensisijaisesti kuntoutuksella tai tukitoimilla, lapsi toipuu turvallisista ihmissuhteista. Sijaisperhe ei tarjoa lapselle ainoastaan kotia. Se tarjoaa mahdollisuuden rakentaa uudelleen luottamus, turvallisuus ja usko siihen, että elämä voi kantaa. Perhehoito on taloudellisin, inhimillisen sekä tehokkain ratkaisu silloin kun lapsi ei voi asua omien biologisten vanhempien kanssa. Siksi perhehoito on niin tärkeää.

Jotta jokaisella lapsella olisi koti, joka kantaa.

3.7.2026/0 Comments/in Yleinen/by Evaliatiimi

Mitä Evalian lupaus todella tarkoittaa perhehoidossa?

Meillä Evalialla yksi lause kiteyttää kaiken olennaisen lastensuojelun perhehoidossa: “Jotta jokaisella lapsella olisi koti, joka kantaa.” Se ei ole pelkkä slogan, se on lupaus, toimintaperiaate ja ennen kaikkea eettinen velvoite. Me Evalialla rakennamme toimintamme tämän ajatuksen ympärille, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa lapsen, perhehoitajan ja koko palvelujärjestelmän näkökulmasta?

Koti, joka kantaa on enemmän kuin fyysinen paikka

Koti ei perhehoidossa tarkoita vain kattoa pään päällä. Se tarkoittaa paikkaa, jossa lapsi saa turvallisuutta, pysyvyyttä, ennakoitavuutta, hyväksyntää ja kuulumisen tunnetta.

Perhehoito on lastensuojelun ensisijainen sijaishuollon muoto silloin, kun lapsi ei voi asua omassa perheessään. Tällöin sijaisperheestä tulee lapselle arjen perusta, paikka, jossa elämä jatkuu ja rakentuu uudelleen.

“Koti, joka kantaa” tarkoittaa siis ennen kaikkea kokemusta: lapsi saa olla turvassa, tulla nähdyksi ja rakentaa luottamusta, kiintymystä ja käsitystä itsestään arvokkaana.

Kantava koti syntyy suhteista

Yksikään koti ei kanna ilman ihmissuhteita. Perhehoidossa keskiössä ovat turvalliset ja sitoutuneet aikuiset, kiintymyssuhteiden rakentuminen ja pitkäjänteinen rinnalla kulkeminen.

Evalian ajattelussa korostuu se, että lapsen tasapainoisen kasvun kivijalka on välittävät ja periksiantamattomat aikuiset, jotka pysyvät lapsen rinnalla myös vaikeina hetkinä ja pystyvät hyväksymään lapsen juuri sellaisen kuin hän on.

Kantava koti ei siis tarkoita täydellistä arkea, vaan arkea, jossa aikuinen pystyy rinnalla myös silloin kun on lapsen käyttäytyminen haastaa ja menneisyyden kokemukset näkyvät arjessa.

Perhehoitajan tuki on lapsen turva

Jotta koti voi kantaa lasta, jonkun täytyy kannatella myös perhehoitajaa. Perhehoito on vaativaa ja usein myös kuormittavaa, ja siksi jatkuva tuki, ohjaus ja rinnalla kulkeminen ovat keskeisiä.

Laadukas perhehoito ei ole mahdollista ilman jatkuvaa tukea. Evalian toimintamallissa perhehoitajaa ei jätetä yksin, vaan hän saa koulutusta, ohjausta ja konkreettista apua arjen tilanteisiin. Perhehoitajan tuki räätälöidään yksilö- ja perhekohtaisesti.

Hyvinvoiva perhehoitaja on suoraan yhteydessä lapsen hyvinvointiin ja sijoituksen onnistumiseen.

Yhteistyö rakentaa kestävää perhehoitoa

“Koti, joka kantaa” ei synny yksin perheen sisällä vaan se rakennetaan yhteistyössä. Sijoitetun lapsen elämässä on mukana useita toimijoita, ja jokaisella on oma roolinsa kokonaisuuden tukemisessa.

Kun yhteistyö toimii, syntyy lapselle eheä ja turvallinen arki. Kun se ei toimi, riskinä on, että lapsen kokemus jatkuvuudesta horjuu. Siksi perhehoidossa tarvitaan paitsi sitoutuneita aikuisia myös toimivaa ja luottamuksellista yhteistyötä eri ammattilaisten sekä lapsen läheisverkoston välillä.

Mitä “koti joka kantaa” vaatii meiltä ammattilaisina?

”Koti joka kantaa” haastaa koko sijaishuoltoa pohtimaan omaa toimintaansa. Riittääkö, että järjestämme lapselle paikan, vai rakennammeko hänelle kodin? Huomaammeko riittävän ajoissa, milloin perhe tarvitsee lisää tukea? Olemmeko aidosti läsnä vai jääkö työ kiireen keskellä etäiseksi? Näemmekö lapsen yksilölliset tarpeet riittävän tarkasti?

Nämä kysymykset eivät ole helppoja, mutta ne ovat välttämättömiä, jos haluamme, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden kasvaa turvallisessa ympäristössä. Se haastaa myös pohtimaan miten me vahvistamme perhehoidon laatua ja löydämme lapsille heidän tarpeitaan parhaiten vastaavan perheen. ”Koti joka kantaa” vaatii rehellistä ja avointa pohditaan siitä, mikä on sopiva sijaisperhe kenellekin lapselle.

Lupaus, joka velvoittaa

“Jotta jokaisella lapsella olisi koti, joka kantaa” on ennen kaikkea lupaus lapselle.

Se tarkoittaa, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen arkeen, pysyviin ihmissuhteisiin, arvokkaaseen yksilölliset tarpeen huomioivaan kohteluun ja kasvuun ympäristössä, joka kestää vaikeuksienkin edessä.

Perhehoidossa tämä lupaus toteutuu vain, kun koko verkosto toimii yhdessä lapsen parhaaksi, johdonmukaisesti ja sitoutuneesti.

Kantava koti ei ole itsestäänselvyys.
Se on jotain, mitä Evalialla rakennamme, joka päivä.

Evalia kouluttaa: Tule mukaan Evalian ensimmäiseen maksuttomaan koulutuswebinaariin!

5.6.2026/1 Comment/in Yleinen/by Evaliatiimi

Evalia järjestää maksuttoman koulutuswebinaarin: Turvaa rajoista – kasvatuksen keinot perhehoidossa

Miten kasvattaa ja rajata turvallisesti perhehoidossa?

Webinaari on tarkoitettu perhehoitajille ja hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöille.

Webinaarin tavoitteena on tukea perhehoidossa työskenteleviä ammattilaisia erilaisissa arjen kasvatustilanteissa tarjoamalla juridista näkökulmaa sekä konkreettisia käytännön työkaluja haastavien tilanteiden käsittelyyn. Osallistujilla on mahdollisuus lähettää ennakkoon teemaan liittyviä kysymyksiä kasvatuksellisista tilanteista, joissa asiantuntijan näkemyksestä voisi olla hyötyä tai jotka ovat herättäneet epävarmuutta. Kysymyksiä ja esimerkkitilanteita käsitellään webinaarissa täysin anonyymisti.

Webinaarissa puhujana toimii OTM Marianne Kivelä. Mariannella on pitkä kokemus lastensuojelutyöstä ja hänellä on syvällinen ymmärrys lastensuojelun lainsäädännöstä ja käytännöistä. Hän on toiminut lakimiehenä erilaisissa lastensuojelun tehtävissä, tarjoten juridista neuvontaa ja tukea sekä lastensuojelun ammattilaisille että yksityishenkilöille. Mariannen asiantuntemus kattaa lastensuojelulain soveltamisen käytäntöön, ja hänellä on syvällinen ymmärrys lain eri osa-alueista ja niiden vaikutuksista lastensuojelutyöhön.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen tästä linkistä!

Nähdään webinaarissa!

t. Evalian tiimi

Innostusta ja odotusta ilmassa – sijaisperhevalmennus käynnistyy Hämeenlinnassa

6.5.2026/0 Comments/in Yleinen/by Emmi

Evalian ensimmäinen sijaisperhevalmennus alkaa Hämeenlinnassa lauantaina 23.5., ja matka kohti yhteistä prosessia on jo alkanut. PRIDE-valmennukseen kuulu tärkeänä osana ensikäynti ennen varsinaista valmennuksen alkua. Ensikäynnillä keskustellaan perheen elämäntilanteesta, valmennuksesta prosessina, ehdottomista esteistä valmennukseen lähtemiselle sekä sitoutumisesta. Valmentajan näkökulmasta ensikäynnit ja ryhmän kokoaminen on ollut monella tapaa antoisaa. On ollut ilo huomata, kuinka paljon innostusta, avoimuutta ja halua pohtia asioita yhdessä jo ennen varsinaisten ryhmätapaamisten alkua ryhmäläisistä löytyy.

Käynneillä on pysähdytty pohtimaan muun muassa mitä tarkoittaa lapsen etu, millaisia rakenteita arjessa toimii – ja millaisia toiveita ja huolia sijaisvanhemmuuteen voi liittyä.

Lämpimät kohtaamiset ja toisten kuunteleminen ovat istuttaneet jo nyt luottamuksen siemeniä. Vaikka jokaisella on oma taustansa ja polkunsa, yhdistää osallistujia jokin hyvin yhteinen: kiinnostus, avoin mieli ja odotus siitä, mitä tuleva valmennus tuo mukanaan.

Tiia Silfvast

Evalia perhehoidon kentälle – vahva alku ja paljon mahdollisuuksia

8.4.2026/0 Comments/in Yleinen/by admin

Olemme uuden äärellä.

Evalia on kolme naista, jotka ovat yhdistäneet osaamisensa ja kokemuksensa rakentaakseen jotain merkityksellistä. Taustallamme on vahva ammattitaito, vuosien kokemus ja ennen kaikkea yhteinen halu tehdä asioita laadukkaasti, lapsen etu edellä.